- Lisäystapa: siemenestä
- Kestävyys: kestävä
- Kukinta-aika: heinä-syys
- Korkeus: 20-50 cm
- Valo: aurinko
- Astia: p 11
- Alkuperämaa: Suomi
- Tuoksuvat siniset kukat
- Puutuva puolipensas. Käytetty lääke- ja maustekasvina
-
-
- Kestävyys: I-VII
- Valo: aurinko - pv
- Astia: p 11
- Alkuperämaa: Suomi
Liperi on monivuotinen, 1-2 metriä korkea, vahvasti tuoksuva yrtti, jonka uskotaan tulleen Benediktiinimunkkien mukana Keski-Eurooppaan 700-luvulla. Sen lehdet ovat kauniin tumman vihreät.
Lipstikkaa voi lisätä jakamalla juuria keväällä tai syksyllä. Se viihtyy parhaiten valoisassa paikassa, ravinteikkassa multavassa maassa. Suomessa lipstikkaa on viljelty koko maassa ja sitä tapaa toisinaan villiintyneenä Etelä- ja Keski-Suomen alueilla
Lipstikan lehtiä voi kerätä ennen kukintaa. Sen maku on voimakas ja muistuttaa selleriä. Lipstikka on useiden mausteseosten ainesosa.
Lipstikka oli suosituimpia lääkekasveja Suomessa 1700-luvulla.
-
- Kestävyys: I-VII
- Valo: aurinko
- Astia: p 11
- Alkuperämaa: Suomi
Ruohosipuli eli ruokolaukka on niitä harvoja viljeltyjä maustekasveja, joita tavataan Suomesta luonnonvaraisena. Se on sipuleiden sukuun kuuluva monivuotinen maustekasvi, joka on myös yksi tunnetuimmista ja käytetyimmistä yrteistä. Ruohosipulia saattaa löytää kasvamasta luonnosta Etelä- ja Lounais-Suomen saaristosta sekä satunnaisesti sisämaan kallioilta. Sen sileät ja putkimaiset lehtivarret kasvavat tuppaina. Ruoholaukka sopii mausteeksi kaikkiin niihin ruokiin, joihin tarvitaan mietoa sipulin makua, yhtä hyvin kylmiin kuin lämpimiinkin ruokiin ja kukkia voi käyttää koristeena kattauksessa. Ruohosipuli sisältää runsaasti C-vitamiinia. Siinä on myös paljon rautaa ja A-vitamiinin esiastetta karoteenia. -
- Kestävyys: I-V
- Valo: aurinko - pv
- Astia: 2 L
- Punaiset voimakkaat varret
- Alkuperämaa: Suomi
-
- Lisäystapa: siemen
- Kestävyys: kestävä
- Korkeus: 1-1,5 m
- Valo: aurinko-varjo
- Astia: p 9
- Alkuperä: Suomi
-
Tuoreita lehtiä voi kerätä maustekäyttöön heti keväällä. Jos lehtiä tai varsia halutaan kuivata, ne kannattaa kerätä keväällä hyvissä ajoin ennen kukkimista maun ollessa miedoimmillaan. Kasvin juuret voidaan myös hyödyntää. Niitä kerätään toisen kasvuvuoden syksyllä syyskuussa tai varhain seuraavana keväänä ennen kasvun alkua.
Koristekasviksi se kannattaa sijoittaa omaksi ryhmäkseen puutarhan kosteimpaan osaan. Kerran kasvun alkuun päästyään, se yleensä säilyy paikalla itsekseen kylväytyen, vaikka kukkineet yksilöt kuolevatkin.